Tämmöinen kotiutettiin eilen Kotkasta.
Ruosteista rautaa, lahoa puuta ja kipinävärkeistä ei hajuakaan. Näin se hulluus juoksuttaa

Lähitulevaisuus vietetään sitten rattoisasti harrastellessa konetta uuteen iskuun ja Wicon sammakkomagneettoa, sekä pärräpuolamysteeriä metsästäessä.

Luulimme jo, että kerrankin olisi ollut helppo projekti, eli pyörivä kone, mutta alakuolokohdassa oleva mäntä mahdollistaa liikettä tämmöisen virhearvion verran. Jumissa on ja umpipään kyseessä ollessa... taas opetellaan uusia konsteja.

Tiedän yhden isännän etelä Suomesta, jolla on varmuudella (ainakin ollut) 6kpl kunnosteetuja Wico sammakkomagneettoja. En tiedä sitten onko ne kaikki jo myyty eteenpäin.

Voisin antaa sinulle sen miehen yhteystiedot.

Kiitoksia Tatu, tämmöiselle vinkille on tarvetta 

Wikkeä purettu lisää ja löytyyhän tuosta tekemistä.. aukaistiin venttiilien korkit (toinen jopa ehyenä, mutta toinen meni vaihtoon  ). Venttiilit näyttivät kelvollisilta, mutta vaativat sorvauksen/hionnan ja seetien kunto on vielä arvoitus. Venttiilinvarret tuhannen jumissa ohjureissa, sytytystulpat ruostuneet lähes olemattomiin... eli vaikuttaa, että kone on seisoskellut ilmeisen kauan ulkona.
Mäntä on edelleen jumissa, irroitusyritys sitten, kun venttiilit ovat tiiviit.

Ja kampiakselissa on havaittavissa vääränlaisen noston jäljet... Ei todellakaan kannattaisi nostella näitä koneita vauhtipyöristä... Toinen huimapyörä liekuttaa melkein 2cm (ei huva)

Mutta kyllä Wickström 10-11Hv No:3015 laitetaan vielä käyntikuntoon.

Tulikohan se s-posti perille, jonka lähetin n.1,5 viikkoa sitten?

Kiitoksia Tatu, sain viestisi. En vain ole muistanut/kerennyt vastailemaan.

Pitää soitella tässä, kun nämät kiireet hellittää.

Soiteltu Vaasan suuntaan Viken osista ja löytyihän sieltä mm. puuttuva vesiputki ja korvaava venttiilinkorkki rikkoutuneen tilalle muidenmuassa.

Muistatko Tatu Wickströmeissä olleiden Wico-magneettojen tyyppiä?
Minulle tarjottiin yhtä Wico-projektia. Tästä puuttui ainakin alapalikka, joka yhdistää kelojen rautasydämet (eli magneetti todennäköisesti aika hengetön)
Jos magneeton tyyppi on EK, niin osien saatavuus ei liene ohittamaton ongelma, mutta jos joku muu, niin sitten taitaa olla enemmän haastetta luvassa ennen kuin kipinöi.

Ei olleet EK tyyppiä, olivat kaikki tätä mallia(Wico Igniter M01):



Ilmeisesti puuttuva osa on se alempi liikkuva rauta, joka on jousen voimalla rautapakkaa vasten? Sellainen 0,5mm pellistä nippuun ladottu kapula.

Puuttuva magneetti ei ole ongelma. Tallin seinältä siihen löytyy heti tarveaineet.

EK magneettoapa en ole koskaan kädestäpitäen nähnyt, mutta netti tietojen perusteella toimintaperiaate taitaa olla sama kuin pyörivissä magneetoissa. EK magneetto näyttää sisältävän katkojan ja kondensaattorinkin. Näissä M01 magneetoissa ei ole kärkiä eikä konkaa.

Kiitoksia lisätiedoista magneettotyypin osalta, nyt tiedän mitä etsin.
Myyjä puhui Wico sauvamagneetosta, josta puuttu sauva ja käyttöpyörä

Tuo tyyppi EK tuli vastaan ebayssa, kun haki Wico-magneettoja. Malli on ilmeisesti korvannut nämä vanhemmat versiot vuodesta 1924 alkaen. Vaikuttaa, että jenkit ovat käyttäneet sammakkomagneettoja aika pitkään paikalliskoneissaan.

Taidan ottaa kiinni sen magneettoprojektin, niin pääsen tutustumaan rakenteeseen ja kartoittamaan puutteet.

Projektia on jatkettu tänään yleisellä rapailulla ja kampiakselin oikomisella (vielä 2mm heitto vauhtipyörän selässä, ei paha). Konepedin mitatkin on jo tiedossa, joten seuraava ohvensiivi on parrutavaran hakureissu Tervolasta. Mäntä on vielä sylinterissä kiinni, mutta kyllä sekin vielä irtoaa...

Jos siitä puuttu se sauva, jonka päässä on nokka-akseliin vastaava rulla, niin se onkin paljon helpompi tehtävä, kuin tuo aikaisemmin mainitsemani "peltipakka". Kyseinen akseli on muistaakseni 1/2" kanttiinsa oleva tanko, jossa on kylkeen saranoituna lattamainen kynsi. Ei mikään kummoinen tehtävä, jos muuten osat ovat tallella.

Ilmeisesti noita sammakkomagneettoja on käytetty melko pitkään Wickströmissäkin. Muhoksella on yksi Wico Igniter M01 magneetolla oleva käyvä Wikke ja vuosimallin pitäisi olla 1928.

Osat saapuivat tänään.

Nyt ei puutu enää, kuin puut ja pöntöt.

Magneetosta puuttui tuo käyttötanko, muuten tuo vaikutti kohtalaiselta, jopa magneettia oli vähän pakassa tallessa.
Jospa projekti etenisi taas lähiaikoina.

Martti käytti omaa Wicoa kylässä ja kokeiltiin siitä käyttötankoa tuohon tulokkaaseen...Kipinä oli tallessa.

Lisäuutisina vielä varovaista tietoa Sarin- projektista... saapa nähdä

A.Sarin ilmeisesti 5-6Hv mallia 1930-luvulta. Tallessa koneen osat pääpiirteissään, puutteina ainakin äänenvaimentimen puolikas, kampikammion lunkka ja kaasuttimen kansiosa (Schebler) magneeton lisäksi, joitakin pikkuosia on kuulemma tallessa.
Kone on purettu ja mäntä on tukevasti jumissa sylinterissä,  hinta on tämän vuoksi harrastajaystävällinen, joten haettavaksi tuo(kin) taitaa tulla.

Vikkeäkin rapattu taas pikkuisen. Koneessa on nähtävissä hyvin huonon ylläpidon vs. vähäisten käyttötuntien yhteisvaikutus.

Kone on joutunut ilmeisesti melko tuoreena reserviin, kun katsoo osien yleistä kulumisastetta. Venttiilinvälyksien säätö on ollut ilmeisen vieras toimenpide, koska kumpikin venttiili kantoi reilusti, mutta kummastakin lautasesta löytyi karstakerroksen alta vielä aivan selvät koneistusjäljet (pakoventtiilistä toki vähemmän)

Mäntä jököttää vielä sylinterissä, mutta jahka saamma haljenneen venttiilinohjurin vaihdettua ja seetit hiottua, niin sitten lykätään Enerpacin pikaliitin puhallushanan reikään ja kirnu täyteen öljyä... kumma on, jos ei irtoa.

Mäntä irti!!!... ensin Enerpacilla ja loppumatka Nuhvin nostolaitepumpulla.. Kiinni tuo oli loppuun asti ja olipa männässä nähtävissä kiinnileikkautumisen jälkiäkin, sylinteri on käyttökelpoinen hoonauksen jälkeen. Renkaatkin ovat (vielä) ehjät.

Venttiilit hiottu ja haljennut ohjurikin on vaihdettu, rullanostajat puhdistettu.
Alapään laakeri on väljä, joten saattaapi joutua valuhommiinkin, ennen kuin tuo käy.

Tämmöisiä Lauantai-iltapäivän ratoksi

Sunnuntaipäivän ratoksi irroiteltiin sitten männänrenkaita.. 4 alimmaista lähti liotuksen jälkeen hyvin irti, mutta ylin oli niin tiukkaan pikeentynyt, ettei lähtenyt muuta ko 5cm pätkinä.. Taas vaihteeksi (jarrurumpu on jo katsottuna)
Renkaat olivat paria leikkausnaarmua vaille täysin kulumattomat ja rengaurat tiukat, mutta täynnä karstaa.

Seuraavaksi sylinterin hoonaus...

Kone etenee muutenkin pikku hiljaa, katkennut pakosarjan pultti lyötiin ulos, vielä häätyy ottaa se pätkä pois sylinterin kyljestä. Kaasuläpän herkistely ja liuotus on myös aloitettu