Hei Vieras

Radio-ohjattavan pyöräkoneen tekoa ym. juttua

  • 4 Vastauksia
  • 4639 Lukukerrat
Radio-ohjattavan pyöräkoneen tekoa ym. juttua
« : Tammikuu 08, 2010, 07:58:53 ap »

 Joulukuun puoliväli, elettiin vuotta 2007.

 Olin tutkiskellut netin kautta radiolla ohjattavien pienoistyökoneiden ja kuorma-autojen ihmeellistä maailmaa jo muutaman vuoden, kun jouluostoksilla ollessani, silmääni sattui Brüderin valmistama muovinen lelu. Malliltaan Liebherr 574 pyöräkuormaaja oli paljon esikuvansa näköinen ja tiesin netistä löytyvän kuvia ja juttuja kyseisen lelun muuntamisesta radiolla operoitavaksi.

 Olin aikaisemmin syksyllä hommannut ja koonnut radiolla ohjattavan rekan vetäjän, joka oli jo mielessäni muuntunut soran ajoon sopivaksi. Ja jos tosissaan aikoisin tehdä sora-auton, niin täytyisihän se jollakin lastatakkin. Ja nyt siis hyllyssä näkyi sopiva aihio. Kone kainalossa, ajatukset jo tulevaa projektia kuumeisesti miettien, katselin loput nätteihin papereihin käärittävät lelut ja kassan kautta kotiin. Tämä ostos ei nättejä papereita tarvinnut vaan heti kotio päästyäni aloin tutkia koneen rakennetta ja muutostöiden suuruutta. Ja nettilinjat kuumaksi ohjeita tavaamaan. RC10.fi sivustolle oli tullut kirjauduttua tuon nupin rakentelun myötä, kun olin löytänyt sopivan aiheen eli Rc työkoneet ja rekat. Selvällä suomenkielellä saadut vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin olivat kai se viimeinen pisara joka sai aloittamaan projektin.

 Siis muovimalli osiksi. Toimintojen muuttaminen lihasvoimasta sähköiseen toimintaan mietinnän alle. Viikonpäivät osia irrallisena pyöriteltyäni tulin päätökseen että mallin muovi on liian heppoista ajattelemaani käyttöön. Koneella olisi mukava oikeasti lastata hiekkaa, ja ymmärtääkseni muovisten aisojen kesto tulisi ongelmaksi. Siis metallia.

 Ja ajatus nopeasti, halvalla tehtävästä meni siinä vaiheessa ikkunasta ulos karmien kanssa, vaikka en sitä vielä silloin ite tajunnutkaan. Piirsin ja leikkasin tarvittavista rungon- ja aisojen osista paperi mallit käyttäen muovisia osia malleina. Nurkista löysin kulkumasta vanhoja ruosteisia levyn kappaleita, sopivasti eri vahvuisina. Epäkesko hiomakoneella korroosiota vähemmäksi, paperimallien mukaiset piirrokset levylle ja laikka laulamaan. Isolla rälläkällä raaka palat irti 5mm levystä.

 Hetkinen.

 Kuinkas saan aisoista keskenään samanlaiset? Puristin osat yhteen lukkopihdeillä ja porasin tarvittavat reiät, joihin kiristetyt pultit ja nyloc mutterit kiinnittivät aisat tiukasti toisiinsa. Tarkistin vielä paperimallin kanssa oikean muodon ja pienempi laikkakone laulamaan. Ajoin laikalla osat lähelle oikeaa mittaa ja viimeistelin käsin viiloilla. Osista tuli tyydyttävän saman muotoiset. Samalla tavalla tein eturungon neljä pysty levyä sekä takarunko parin 3mm levystä. Runkojen väliin kääntymisen mahdollistavat osat tein 3mm vahvuisesta latasta joissa M6 pultti kääntöakselina. Nostoaisojen väliin hitsasin sopivan mittaisen pätkän ohutseinäistä putkea antamaan tukevuutta raskaisiin nostoihin. Olisi tuon voinut vaikka pultti liitoksella laittaa, mutta ajattelin ottaa varman päälle. Tuleehan tuohon kiinni Z-puomi eli kauhan kippaus vivusto.

 Seuraavaksi akselit ja renkaat. Renkaat oli jo valmiiksi katottu ja niiden luovuttajana sai toimia vanha polttomoottori käyttöinen RC-monsteri. Ajo- eli vetomoottorit tuli hommattua Saksasta, RC10 foorumilta saatujen ohjeiden mukaan. Niissä on alennusvaihteistosta 6mm ulostulo akselit joihin ensin tein pienet reijät ja tapit sekä akselin päähän M6 kierrettä pätkät. Viilasin M8 mutterin 13mm avainkoon, 12 milliin joka sopi vanteissa oleviin veto hexien koloihin. Muttereiden reunoihin viilasin urat vetomoottoreiden akseleiden tapeille. Vanne kiristettiin M6 nyloc mutterilla akseliin.

 Rakenne osoittautui hankalaksi tehdä kotikonstein ja renkaiden irtoaminen oli vaivana jo pelkällä rungolla koeajoja suoritettaessa. Parannukseksi keksin kierteyttää ulostulo akselin pitemmältä matkalta ja ostin alumiiniset 12mm hexit, joihin tein keskireikään M6 kierteen. Kierrelukitteen kanssa nämä kiinni akselille, vanne paikalleen ja kiristys M6 mutterilla korjasi ongelman.

 Vaikka kierteen teko akselille olikin helppoa sen saaminen suoraan ei sitä ollut. Senpä takia renkaat hieman huojuvat ja tämän ominaisuuden poistamista varten hommasin jo varalle uudet vetomoottorit. Vetomoottorit asensin pyöreään putkeen joka on yhdeltä sivulta sahattu auki ja levitetty moottorien sisään sovittamiseksi. Sahatusta halkiosta sain tarvittavat johdotukset putken sisään. Taka-akselistossa moottorien paikoillaan pysyminen on varmistettu sopivan kokoisin letkuklemmarein ja etuakselistossa moottorit kiristyvät paikoilleen U-pulteilla joilla kiinnitetään akselisto eturunkoon.

 Ohjausta kokeilin toteuttaa normaali kokoisella servolla, mutta koneen paino ja tasauspyörästöjen puute akselistoissa aiheuttivat että voima ei vaan riittänyt. Tämän takia ostin servon sieltä järeimmästä päästä jonka luvattiin vääntävän tarpeeksi, noin 15-18kg. Nyt riitti voima, mutta ohjaus oli liian nopea ja pyrki palautumaan suoraan ajoasentoon heti kun tikusta päästi irti. Ei hyvä. Ja lisäksi iso servo söi myös isosti sähköä, tästä seurauksena nopeudensäätimen virran syötön lämpösuoja oli päällä jo muutaman käännöksen jälkeen. Ja nuo ohjauksen nopeus ja palautus ominaisuus tekivät tarkasta ajosta lähes mahdotonta.

 Aisojen nosto oli myöskin alkujaan tarkoitus tehdä sähköisesti mutta tilan puute eturungon sisällä aiheutti ongelmia. Eikä ongelmaa ainakaan pienentänyt 0.75mm pellistä tehty kauha jonka paino yhdistettynä aisojen painoon oli huomattava. Tuskailtuani aikani ongelman parissa, veljeni joka työssään ajoi mm. Liebherr pyöräkoneella kyllästyi jahkailuuni ja tarjoutui maksamaan hydrauliikan osat. Siispä mittasimme tarvittavat mitat ja tilausta Saksaan.

 Leimbachin valikoimasta löytyi kaikki tarvittava. Pumppuyksikkö sarja sisälsi myös öljyn suodattimen. Venttiililohko ja tarvittavat nanoservot, letkut sekä kiristin holkit ja tietysti itse työsylinterit. Ennen osien tilaamista olin kysellyt RC10n foorumilla kokemuksia mini hydrauliikasta, mutta kelläkään ei tuntunut olevan mitään tietoa aiheesta. Jotenka oli aika jänskä olo kun tilaus tehtiin. Paketin saapumisen jälkeen kävi pian selväksi että nostosylinterien sijoittaminen eturunkoon ei onnistunutkaan suunnitellulla tavalla. Olivat liian pitkät.

 Viikon tuumaustauon jälkeen piirsin nostoaisat ja eturungon osat uusiksi paperille. Paperilta metalliin vanhan kaavan mukaan. Rungon kasaus ja nostosylinterien sovittaminen paikoilleen. Sitten oli vuorossa ohjauksen sylinterien asentaminen joka oli kohtuullisen helppo tehtävä kun rungon päällä oli vielä tässä vaiheessa tilaa. Hydrauliikan ohjauslohko servoineen löysi paikkansa takarunko aisojen välistä kuten myös öljyn suodatin. Pumppuyksikkö täytyi asentaa mahdollisimman taakse rungon päälle jotta sen, ja ajo akkujen paino toimisivat vastapainona nostolle.

 Renkaat näyttivät nyt jotenkin liian pieniltä kasvaneisiin eturunkoon ja aisoihin nähden, ja taka rungon pituuttakin oli pitänyt venyttää akkujen sovittamiseksi takapuskurin sisään. Koneella alkoi olla painoa kohta 5kg ja vanhat muoviset vanteet alkoivat osoittaa antautumisen merkkejä painon alla. Elikäs vahvempaa vannetta ja halkaisijaltaan suurempaa rengastusta etsimään. Ratkaisun tarjosi RC-Garage, joka myy Suomessa, ison veden toisella puolen tehtyjä osia. Alumiinista koneistetut vanteet ja niihin sopivat, työkonemaisen kuvion omaavat renkaat toivat avun. Vanteissa oli sama 12mm veto hexin koko. Ainoa muutosta tarviva osa vanteiden kiinnityksessä oli M6 kiristys mutteri, jota ei sopinut kiristämään vanteessa olevassa kolossa. Ratkaisin ongelman M6 jatkomutterin avulla. Sorvasin pitkän mutterin keskeltä ohuemmaksi pylväsporakoneen ja ison latta viilan avulla. Katkaisin mutterin keskeltä ja näin sain parin sopivia kiinnitys muttereita. Paikoilleen kiristettynä ne tarjosivat myös helpon tavan naamioida vanteita hieman enemmän työkonemaisempaan suuntaan. Otetaan limu pullon muovinen kierrekorkki, siistitään reunat sileiksi, sulatetaan kuumaliimaa reilusti korkin sisään ja tökätään liimaan oikeaan mittaan lyhennetty M6 pultti kannastaan. Liiman jäähdyttyä kierretään paikoilleen pyörän napaan, eli vanteen kiristys mutteriin. Näin meillä on valmiina planeetta pyörästöltä näyttävä pyörän napa.

 Ohjauksen ongelmat poistuivat kertaheitolla hydrauliikan asennuksella ja todella tarkka ohjaus sekä ajo ovat mahdollisia. Nostovoimaa on huimat 5kg ja käyttö onnistuu tarkasti. Kauhan vaihto onnistuu pari tappia irroittamalla, eli jonkin asteinen pikakiinnitys lienee kyseessä. Lisuke listalle on tullut ehdotuksia trukkipiikeistä, alueauran, kärkikippaavan hakekauhan kautta harjakoneeseen.

 No niin. Tekniikka alkoi olla kasassa.

 Seuraavaksi kuorrutuksen tekoon eli lokasuojat, takapuskuri, moottorin kuomu eli "konepelti" ja tietenkin hytti. Ohutta pahvia ja maalarin teippiä hyväksi käyttäen hain osien muodot kohdilleen ja sen jälkeen piirsin mallit peltiin. Peltisaksilla lokarien palat irti ja muutaman sovitus kerran sekä muotoilun jälkeen hitsasin Mig-hitsillä osat toisiinsa. Kiinnitys koneeseen tapahtuu M4 pulteilla. Takapuskurin muodon saaminen lähelle oikeaa teetti enemmän työtä, vaati monen monta sovitusta ja muotoilua. Oikeassa koneessa puskuri ei ole noin pitkällä taaksepäin mutta jouduin venyttämään sitä saadakseni akkupaketit sopimaan peltien sisään. Puskuri peltien asentaminen paikoilleen tapahtuu M2 pulteilla.

 Moottoritilan suojapeltiä suunnitellessani päädyin yksinkertaistamaan muotoa aika paljon, sillä seurauksella että moni on sanonut sen olevan Catikan pelti. Elikäs tämä on jossakin vaiheessa tehtävä uusiksi. Hyttiä varten tein myös mallin pahvista. Hytin pohja on erillinen osa jonka tein naamioimaan eli piilottamaan käännön hydrauliikka sylinterit. Ne kun ovat oikeaan koneeseen nähden väärässä paikassa. Tähän pohjaan kiinnitin M2 pulteilla hytin muotopellit. Hytin kattopala täytyy olla irroitettava huoltotoimia varten ja sen tein yksinkertaisesti leikkaamalla palan ylimittaan ja pokkaamalla ylimääräisen pellin katon reunoiksi. Näin kattopalan voi nostaa pois näppärästi, eikä mitään lukitusta tarvita.

 Maalausta varten purin koneen taas osiksi. Muutamien osien vaatiman hiekkapuhalluksen ja paklauksen teki kaverini, kun itsellä ei keuhkot pidä noista noin pölyisistä hommista. Maalasin osat spray maaleilla ja tulos on työkoneeseen riittävän hyvä.

 Sähköjen teko eteni oikeastaan koko ajan koneen osien valmistuksen rinnalla, jotta tulisi mahdollisimman vähän osien sijoitus ongelmia ja että johdotukset saisi mahdollisimman hyvin piiloon. Tämä onnistuikin mielestäni hyvin ja ainoa paikka josta johtojen sekamelska näkyy, on ohjaamon ikkunat. Mutta nekin saavat tummennuksen jossakin vaiheessa.

 Ajoaika oli noilla takapuskuriin piilotetuilla 3000mAh NiMH kennoilla noin 15-20 minuuttia. Tämä tuntui liian lyhyeltä ajalta, joten tilasin hydrauliikka pumpulle ohjauspiirin joka tunnistaa hydrauliikan käyttö tarpeen, ohjaus venttiilien servoilta. Piiri tarvittaessa kytkee tai sammuttaa pumpun sähköt ja näin ollen pidentää akun kestoa sekä vähentää pumpun kulumista. Silti ajoaika oli vain puolen tunnin luokkaa. Kyselin neuvoja kahden erillaisen akun kytkentään, ja niiden mukaan lisäsin toisen akun. Nuo NiMH kennot pyörittävät nyt vain hydrauli pumppua, 4250 mAh LiPo akun huolehtiessa loppujen toimintojen virran saannista. Nyt ajoaikaa alkaa olla riittävästi, eli noin 1,5h.

 Pientä tuunausta on siis vähän siellä sun täällä, mutta koneen ja varsinkin hydrauliikan toiminta on ollut huomattavasti parempaa kuin uskalsin toivoakkaan.

 -Taito

 Ps. Kysyä saa jos kiinnostusta on. Koetan vastailla parhaani mukaan.
Konevoimayhdistys RY
Meri-Lapin pienoisautoilijat RY

http://www.youtube.com/user/automies72

http://rc10.fi/index.php?topic=24127.0

Vs: Radio-ohjattavan pyöräkoneen tekoa ym. juttua
« Vastaus #1 : Tammikuu 08, 2010, 08:21:15 ap »

 Pienoishydrauliikkakin tarvii huoltoa.

 Säiliön päädyn muovinen öljyn tasopinnan tarkistusikkuna alkoi olla jo niin musta ettei öljyn määrää enää tahtonut sen läpi nähdä. Niinpä purin koneen takapään osiksi. Kun hydrauliikka öljyn puhdistin löytyi näkyville, se osoittautui pääsyylliseksi öljy vuotoon. Kannen O-rengas ei ollut pitänyt paineita, kannen ja kupin sauma oli märkä öljystä kun muita hydrauliikan osia peitti kuiva pöly.

 Suodattimen irroitus rungosta ja letkujen irroituksen jälkeen suihkaus jarrujen puhdistus ainetta pintaan jolloin parerilla pyyhkäisten ulkopuolinen lika lähtee helposti. Kansi auki ja pyöritin suodattimen auki. Suodatin ja kuppi olivat tosi mustat liasta. Jarrukliineriä ja lika saa kyytiä. WD40 sai toimia viimeistely pesuaineena suodattimelle. Öljyn annoin valua tyhjään jugurtti kuppiin, jonne myös suodattimen puhdistuksen aluksi valutin suodatin kupista likaiset öljyt.

 Hioin 800 hiomapaperilla suodatinkupin terävän reunan, jottei O-rengas repeytyisi kantta kiinni kiertäessä. O-rengas näytti ehjältä joten laitoin sen takaisin. WD40 suihkaus tai tippa öljyä tiivisteelle helpottaa suodatin kannen takaisin asennusta. Käänsin koneen pystyyn niin että säiliössä vielä jäljellä oleva öljy ei valuisi ulos säiliön irrotessa pumpusta. Säiliö tuntui olevan tarttunut kiinni, mutta hieman talttapää meisselillä avustaen sain säiliön irti. Pumpun rungossa oleva säiliön kiinnitys ja tiiviste O-rengas näytti olevan ehjä, joten puhdistus riitti sen osalta. Säiliön sisusta ja pumppu olivat mustat liasta. Puhdistin säiliön jonka pohjalle näytti kertyneen suurin osa järjestelmän liasta.

 Irroitin pumpun moottorin. Liiallista öljy vuotoa ei ollut havaittavissa pumpun ja moottorin välissä. Pumpun akselilla ei lukemani jutun mukaan ole ollenkaan tiivistystä, vaan pintojen tarkka koneistus on tiiviyden takeena. Ennemin tai myöhemmin akselin juuri alkaa vuotaa. Näin siis näissä Leimbachin pumpuissa. Haaveena olisi pumpun alkuperäisen tasavirta moottorin korvaaminen energia taloudellisemmalla harjattomalla, eli 3-vaihe moottorilla. Tällä saisi lisää käyttöaikaa hydrauliikalle.

 Pumppua sormin pyörittäessä tuntui pientä takertelua. Irroitin pumpun, koneen rungosta ja letkuista. Huuhtelin pumpun sisukset reilulla määrällä WD40, tuloksena oli takertelun katoaminen ja runsaasti mustaa sakkaa edellä mainitun jugurtti kipon pohjalla. Asensin pumpun koneen runkoon sekä puhdistetun säiliön takaisin pumpun runkoon. Sekä paine- että paluu letku löysivät takaisin paikoilleen. Paluu letkuun jos löytyisi pieni suodatin, niin voisi öljy pysyä pitempään puhtaana. Täytin säiliön uudella öljyllä. Kiinnitin suodattimen koneen runkoon. Sitten pumpulta tuleva letku paikoilleen ja sormin pumppua pyörittäen täytin suodattimen, jonka jälkeen asensin suodattimelta lähtevän letkun.

 Jälleen sormella pyörittäen pumppasin painetta järjestelmään, jolloin heti ilmeni ettei suodattimen O-rengas pitänyt edes pientä painetta vaan vuoto näkyi selvästi. Merkitsin vuoto kohdan tussilla sekä suodattimen runkoon että kanteen. Löysäsin kantta hieman ja kiristin uudelleen. Ei pitänyt edelleenkään. Löysäsin uudelleen suodattimen kantta ja jätin sen hieman löysälle, eli en kiristänytkään pohjaan asti. Kas kummaa, O-rengas löysi paikkansa ja piti öljyt sisällä. Tämän totesin siis sormella pumppua pyörittäen.

 Asensin vielä alkuperäisen tasavirta moottorin pumppua pyörittämään. Nyt on kuitenkin helpompi suunnitella tuon moottorin vaihtoa, kun on kerran moottorin irti käyttänyt. Lisäsin säiliöön öljyä jottei pumppu pääse imemään ilmaa, sillä se on aina hydrauli pumpulle pahasta. Pumpun koosta riippumatta. Pyöritin pumpun moottoria vastaanottimen akulla eli 4.8 voltilla 12V sijaan. Tarkistin josko vuotoa olisi vielä. Ei näkynyt.

 Tässä muutama vinkki järjestelmän ilmaamiseen.

 Pienemmällä jännitteellä eli pienemmillä kierroksilla pyöritettäessä on se etu että järjestelmässä oleva ilmaa se ei vaahtoudu öljyn kanssa niin pahasti.

 Säiliön läpinäkyvästä muovi päädystä tarkkaillaan pumpun pyöriessä öljyn vaahtoamista. Mikäli vaahtoaminen on runsasta, kannattaa pumppu pysäyttää ja odottaa kunnes ilma on erottunut öljystä.

 Tämän jälkeen voidaan jatkaa, yhä edelleen pienemmällä jännitteellä, pumpun pyörittämistä. Käytetään kaikkia hydrauliikan toimintoja useita kertoja, jotta kaikki järjestelmässä oleva ilma saadaan pois.

 Jos vaahtoamista ei enää öljyyn tule, voidaan käyttää suurempaa jänntettä. Taas tutkitaan ettei järjestelmässä ilmene vuotoja, sillä paine on nyt suurempi.

 Tuon edellisen mukaan tein järjestelmän ilmauksen. Öljy muuttui taas aika mustaksi sillä järjestelmän alkuperäinen raemainen suodatin on ilmeisesti tarkoitettu vain isompien roskien poistamiseen. Noin tehtyjä suodattimia olen nähnyt lähinnä paineilma järjestelmissä.

 Siinä tähän mennessä tehdyt työt. Mutta paljon on vielä tekemistä. Suunnittelmassa olisi sähkö johtojen siistiminen, mikäli se edes on mahdollista tilan puutteesta johtuen.
Konevoimayhdistys RY
Meri-Lapin pienoisautoilijat RY

http://www.youtube.com/user/automies72

http://rc10.fi/index.php?topic=24127.0

Vs: Radio-ohjattavan pyöräkoneen tekoa ym. juttua
« Vastaus #2 : Tammikuu 13, 2010, 01:22:43 ip »
 Aika toivottomalta näyttää tuo johtojen järjestely. Ei vain ole tilaa.

 No jotaki kuitenki. Ratkaisin hydrauliikan puhistin ongelman toistaiseksi. Säiliölle tulevaan paluu letkuun laitoin Mann Filter wk21 (10) tyyppi merkinnällä varustetun suodattimen. Josko tuo vaikuttais jotaki.
Konevoimayhdistys RY
Meri-Lapin pienoisautoilijat RY

http://www.youtube.com/user/automies72

http://rc10.fi/index.php?topic=24127.0

*

kari

  • *
  • 328
Vs: Radio-ohjattavan pyöräkoneen tekoa ym. juttua
« Vastaus #3 : Tammikuu 13, 2010, 01:54:53 ip »
kyllähän se jotain puhdistaa ,parempiko iliman onko se tarkotettu pensale vai?
on se aikamoista näpertämistä tilaa ei liiemmin ole
tekihän venäläisetki automaattilaatikon autoon mutta ei se sopinu alle
kyllä auton pitää rungollinen olla

Vs: Radio-ohjattavan pyöräkoneen tekoa ym. juttua
« Vastaus #4 : Tammikuu 14, 2010, 12:25:31 ap »
 ;D

 Tuo oli vissiin tämän vuojen paras.

 :D
Konevoimayhdistys RY
Meri-Lapin pienoisautoilijat RY

http://www.youtube.com/user/automies72

http://rc10.fi/index.php?topic=24127.0