Nyt se on sitten kasausta ja uutta maalia vaille, alakertakin on purettu ja putsattu.
Laakeritkin olivat puhdistuksen jälkeen ihan käyttökelpoiset, jopa kiertokangen alalaakerin pystyy hyödyntämään, ko laittaa sopivat shimmilevyt väliin.

Päivitelläänpä tätäkin välissä.

Wikke on uudella pedillä, uusi väri päällänsä ja äänenvaimennin korjattuna, vielä pöntöt ja pedin tervaus, niin kone olisi valmis ensi kesän rientoihin.

Haettiinpa viikonloppuna Lappeenrannasta toinenkin umpipää-Wikke, nyt vain 5 vuotta tuoreempi (vm-1927) 10-12Hv, tässä oli magneetto (Wico sekin) ja pärräpuolan katkoja paikallaan. kone on pyörivä, alkuperäinen vesipönttökin tallessa ja onpa sitä jossakin vaiheessa vähän entrattukin uuden maalin, sekä aluspuiden osalta. Sylinterissä on pakkasvaurioita, mutta muuten tuo vaikuttaisi kohtuukuntoiselta värkiltä, toki puutöitä joutuu tähänkin tekemään (ainakin jalakset).

Wico Igniter vaatii pientä huolenpitoa lähinnä mekanismin jumivikojen osalta, käämit olivat ehjät, samoin kuin magneetti tallella, nyt siitä on käyttösauva lainattu tuohon toiseen samanlaiseen. Lopputuloksena hyvännäköinen kipinä tulpassa.

Ja kokeiltiinpa tuota tulillekin. Veivailun jälkeen saatiin koneesta elonmerkkejä jytinän ja savun muodossa. Tuntuu olevan mekaanisesti kunnossa.

Puutöitä tässäkin luvassa.

OMT-13:ssa on käyntikunnossa näytillä ainakin yksi vanhanmallinen 10- Hv Wikke sammakkomagneetolla, ehkä kaksikin...

Uudemman Wiken pakkasvauriot osoittautuivat muotin orkosiksi, muutenkin tuosta selvinnee uudelleenmaalauksella, sekä puutöillä. Myös tankki häätyy tehettää.
KemikaaliAli oli valanut vesiputken haaroitusliittimiä ja nytpä olisi kumpaankin isoon umpipäähän putkiosat olemassa.

6-7Hv kone tarvitsee vielä 3/8" putkea parisen metriä.

10-11Hv Wikke alkaa myös valmistumaan kynsiin. Käynnistysyrityksiäkin on  jo tehty, mutta menestys on vain ollut vähän heikompaa.

Kohta loppuu projektit kynsiin

Wikke 10-11Hv pelasi Moottoritapahtumassa kuin ajatus.

Hyvin onnistui remontti, nyt voi keskittää tarmon sitten näihin kesken oleviin

Ettei aika tulisi pitkäksi, niin haettiin Pietarsaaresta kymmenheppainen vikke pyörivällä magneetolla, joka ilmeisesti tarvitsee käyttää Tatun hoidossa. Vikke kyllä yritti eilen jopa käydä. Tarvittiin Martti veivaamaan, kun ei itse kykene. Ruiskutin enerpacilla oljyä petilaakereihin ja samalla pyöritin vauhtipyörästä. Pitää suorittaa vielä yhden kerran sama konsti remmisiivan puolelle, niin pyörii vähän hereämmästi. Vanhat vaseliinit olivat kangistuneet niin hyvin, ettei stauffereilla oikein rasva mennyt. Uudet jalasparrut, vesisäiliön pohja, ja jäähdytysristikko paikalleen, niin ja ruumenien poisto moottorin päältä, sekä leveistä petiparruista, niin konetta voi  esitellä.

Ruiskuttelin öljyä remmisiivan puoleisen staufferin reikään, jotta rupesi vauhtipyörän ja lohkon valistä oljyä tiputtamaan
Staufferilla uutta vaseliiniä perään,niin johan lähti pyörimään. Keskiverto ravintola-annoksen mukaiset ryypyt ja kolme pyöräystä, niin johan rupesi tuttu ääni kuulumaan. Edellisen kerran käynyt vuonna -46, kun kylälle oli saatu sähköt,oli
kone jäänyt seieomaan. Mahdollisesta tapaturmastakin oli viitteitä. Imuventtiili oli tukevasti jumissa ohjarissaan. Nokka-akselin toinen nokka pyöri akselilla. Sokkana ollut 3/8 oli katkennut. Sain pätkät kaivettua pois ja laitoin uuden sokan.
Kun nostaja oli poissa, laitoin lankunpalan lohkon päälle ja pienen rekkarilla suoritetun session jälkeen venttiili alkoi liikkumaan. Pyörittelin sitä jousikuormalla muutaman kierroksen, niin välyskin pieneni tuntuvasti. Kone lähti vielä toisenkin kerran käymään kuvausta varten.